Ketä kutsua häihin?

Ensimmäisten asioiden joukossa, kun häitä alkaa suunnittelemaan, laaditaan vieraslista.
Niin myös meillä. Revittiin hiuksia omasta ja toisen päästä, purtiin kynsiä, ja nieltiin tappiot.

Mutta, onko ihmisiä pakko kutsua pakosta? Meidän mielestä ei.
On toki eria asia, jos vanhemmat kustantavat noin kaiken, sillon heillä on myös jonkinlainen päätösvalta siihen, ketä heidän rahoillaan estitään. Mutta me, niinkun nykyään varmaan suurinosa pareistaan maksavat häänsä itse. Sillon meillä on päätösvalta.

Häät on meidän päivä, mä en halua juhlimaan, ilkeasti sanottuna syömään ja juomaan meidän piikkiin ihmisiä, joista en pätkääkään pidä. Ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä maksimissaan kerran vuodessa sukujuhlissa, jos silloinkaan. On ihmisiä, joita meidän nyt ehkä on kuitenkin pakko kutsua, vaikka heidän käytös on erittäin loukkaavaa meitä kohtaa.

Miten vetää sitten se kultainen kaskitie, ketä kutsutaan? 

Sen kun tietäisi. Sitä tässä ollaan pyöritetty monta kuukautta. Hyväksi tavaksi päätimme sen, että ne, kenen kanssa emme ole kihlautumisen jälkeen missään tekemisissä, heidät karsitaan automaattisesti listalta. Siinä meni kaksi mun serkkua. Oikeastaan kolme. Mutta kun sen yhden haluaisin kutsua. Hän ei ole facebookissa, ja näin ollen nykypäivänä yhteydenotto on hyvin hankalaa.
Yhden serkun kanssa jutellaan välillä facebookissa, ja whatsapissa, ja hän onkin minulle aika neutraali.

Onko sitten tyhmää kutsua häihin isän serkku, ja oman pikkuserkun lapsi lapsineen?
Ei, jos he ovat muutenkin mukana elämässä, ja tietävät mitä meillekkin kuuluu.

Voiko joku loukkaantua? -Voi. Ensimmäisenä varmasti meidän äiti. Jonka puolen sukulaisia en haluaisi kutsua. Ja tajuttuaan, että meillä on häät, myös loput sukulaiset.
Mitä mä siinä sitten menettäisin? En omasta mielestäni mitään. Pari facebook kaveria, ja ehkä pari joulukorttia vähemmän?

Ja mites sitten sellaiset, joiden häissä on itse ollut, pitääkö ne kutsua häihin? Kai ne pitää, ainakin sulhasen mielestä. Tällä kaavalla saamme hänen kaikki serkut mukaan. Yhdeksän kappaletta, ja siihen päälle puolisot ja jälkikasvu.

Ja sitten ne kaverit. Itselläni on vain muutama kaveri, kenen kanssa olen tekemisissä enemmän, ja kenet myös O tuntee, he eivät ole ongelma. Meillä on aina hauskaa.
Mutta nuo puoliskon kaverit. Niitä on paljon! Kaikkia emme voi kutsua, ihan vaan sen takia, että loppuu tila kasken. Mitenkä erottelu sitten tapahtuu? Ne, keiden kanssa sulho on liikkunut muutenkin kun vaan porukassa ovat fine. He saavat kutsun.
Mutta, vetääkö osa porukasta herne-maissi-paprikat nenäänsä, se jää nähtäväksi.

Entä ne lapset sitten? Niiiin. välillä haluan lapsettomat häät, välillä tietyn kellon ajan, mihin mennessä lapset lähtisivät pois. Joskus taas, että pikkuväki tapsuttelisi mukana. Tosiasiahan on se, että jos lapset tulee mukaan, on alle 15-vuotiaita tulossa semmonen reilu 20. Ja miten paljon porukka tässä reilussa vuodessa sikiää :D

Olipa sekava postaus. Niin on sekavat ajatuksetkin. Ajatusten purkaminenkaan ei yhtään helpottanut kyllä tätä mietintää, oikeastaan päin vastoin.

Nyt listalla on noin 80 aikuisen nimeä. lapset siihen päälle. 80 olis se optimaalinen määrä. Yli 100 henkilöä on jo paljon. Saisin ainakin ne suuret häät.


//Edit. Me nyt ollana päätetty kutsua serkut ja kaimat. Kaikesta huolimatta. Niellään tappio, saadaan vanhemmat tyytyväisiksi! Syön asian suhteen sanani.