torstai 30. maaliskuuta 2017

Häämatka haaveita


Aihe, jota en ole valaissut blogissa vielä ollenkaan, koska tämän kohdalla on ollut iso kysymysmerkki. Välillä kysymysmerkki katoaa, kaikki on selvää.  Seuraavana päivänä se kasvaa kasvamistaan, ja kumpikaan ei osaa päättää mitään.

Meidän ei ole tarkoitus lähteä matkalle heti häiden jälkeen, vaan vasta lähemmäs vuoden päästä. Ensi kevättalvena. Häämatkan haluamme olevan myös kerran elämässä tehtävä matka, jotain hienoa, nähdä paikkoja jota emme ehkä muuten näkisi, ja johon emme normaalisti lähtisi.
Tiesimme, että haluamme lähteä kauas. Ja omatoimisesti.

Ensimmäinen haave meillä molemmilla oli Bora Bora.  

Kalliin hintalapun takia tämä vaihtui aika nopeasti Tahitille. Ranskan Polynesiaan, Tyynelle Välimerelle matkahaaveemme siinsivät vielä talvellakin.

Häämatkaa emme laske budjettiin, ja tiesimme että tuo reissu tulisi maksamaan. Osa syy siihen, että lähtisimme vasta ensi vuonna, on se että saamme säästettyä lisää rahaa häämatkalle.  O:lle ei ole kertynyt myöskään lomaa, kun nafti viikko, joten hän joutuisi ottamaan pitkän omakustanteisen loman, jos olisimme tänä vuonna lähtenyt pidemmälle.  


Tahiti jäi laskusta pois, koska melkein jokainen matkanjärjestäjä sen lyttäsi. Ja me aloimme tarkemmin googlettemaan. Tahitin hintataso on erittäin korkea. Ja suurimmaksi ongelmaksi muodostui mun korvat. Olen hyvin herkkä lentämisen suhteen, tai korvani ovat. Ne alkavat särkeä niin kovin, että väännän laskussa itkua. Ja seuraavakin päivä menee täysin kuurona. Tähän olen kokeillut Duactia, avaavia suihkeita, lentoon tarkoitettuja korvatulppia. Mistään en ole vielä kunnolla saanut apua.  Tahitille piti lentää muutamalla välilaskulla, ja viimeinen lento pitäisi tehdä pienkoneella. Ei kiitos.




Kuvien perusteella olisihan tuo ollut kaunis paikka. Mutta olisiko Tahitilla ollut muuta, kun kaksi viikkoa aurinkoa?
Tyynellä merellä olisi ollut muitakin paikkoja, joita mietimme Australia ja Uusi-Seelanti, pari viikkoa kenguruiden seurassa. Miksi tuo paikka on niin vaikea päättää?

Virallinen häämatka on vielä mietintämyssyssä,  varasimme pienen miniloman heti häiden jälkeen Prahaan. Kaupunkiin, jota molemmat rakastamme. Odotan jo romanttista piknikkiä Petrinin kukkulalla punaisten kattojen yllä.

Ja tuon tulevan aviomieheni tunnen sen verran hyvin, ettei siitä tule kyllä mikään löhöilyloma, vaan ihan kunnon aktiivia on luvassa. Nimimerkillä, vuonna 2015 ensimmäisenä Praha päivänä kävelemistä tuli semmonen 24 kilometriä, ja noin kahdeksan rakkoa!
Laitampa tähän fiiliksiä meidän viime reissusta. Enjoy!




keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Homma etenee

Vai eteneekö?

Minulla on koko ajan olo, että Minun oikealla olkapäällä istuu enkeli. Enkeli on sitä mieltä, että kaikki on hyvin, ei ole mitään kiirettä. Hyvin ehtii tehdä vapaa-ajalla muutakin, kun häihin liittyviä juttuja.
Vasemmalla puolella istuu piru. Piru sättii minua koko ajan. "Laiskapaska, tee jotain! Kohta et saa mitään valmiiksi. Kaikki vapaa-aika kuuluu kuluttaa hääaskarteluihin"

Vai onko sittenkin enkeli se, joka sättii mua? Sen saa jokainen päättää itse.
Kuva


Ajatukset ovat kuitenkin hirveän ristiriitaiset. Aikaa on tarkalleen ottaen 144 päivää, eihän tässä nyt sinällään ole kiire... Mutta. En kauaa voi ajatella näin. 


Saisin itsestäni nyt sen verran irti, että ne tuolinhuput tulisi valmiiksi! Muuten hommat alkaa olla hyvällä mallilla.
Tässä ollaan taas alkanut viikko väkerretty suodatinpusseja ja tehty niistä ruusuja.
Kutsu tekstin on saatu eteenpäin, ja täydellinen malli nähty, ja hyväksytty painoon.
Hääyön mökki ollaan vuokrattu vihdoin.
 

Kuva

Mikä on vielä tekemättä tai varmistamatta?


- Iso osa niistä askarteluista. Joka päivä kuitenkin jotain saadaan aikaan.
- Kanttorista ja papista ei ole edelleen varmuutta. Keväällä selviää, mutta koska on kevät? Haluttaisiin pikku hiljaa tietää, meneekö meidän musiikit läpi, vai joudutaanko muuttelemaan niitä?

- Tanssikurssi tai tanssitunteja pitäisi varata.
- Ostaa tulostin! Kaikki tulostettavat on ollut valmiina vaikka kuinka kauan! Vain se tulostin puuttuu, tai vaihtoehtoisesti väri vanhasta.

- Se minun koru. Sitä pitää miettiä, ja käydä puhumassa siitä mahdollisimman pian.  
- Kyltit
- Valokirjaimet (O!!!!!Sä lupasit)

- Puukiekot
- Pöytänumerot
- Biisilistan teko
yms.

Noista asioista en osaa stressata. Äitikin äsken kysy, joko jännittää, ei.
Mulla on tosi ristiriitaiset tunnelmat. Osaksi haluaisin, että häät olis jo tulevana lauantaina, osa musta haluaisi että ne olisi ensi vuonna. 
Otan omaksi deadlineksi noiden huppujen kanssa ensi kuun lopun, vapun. Sen jälkeen ostan pöytäliina kankaat ja teen ne. Toukokuussa. Sitten kesäkuu ja heinäkuu viimeistellään kaikki muut.  Elokuun ensimmäisen viikon haluaisin lomailla. Katsotaan, miten käy :D
En osaa ottaa stressiä tekemättömistä asioista, asioista joihin voin ite vaikuttaa. Ja tiedän, että loppupeleissä voin pyytää myös kaasolta kauniisti apua. :D


Edelleen ainoa, suuri stressinaihe on ne O:n housut! 

Mitenkä muut? Onko kaikki sävelet selvät, stressaako vai onko ristiriitaisia tunnelmia?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Sulhasellakin on juhla-asu?

Tätä on vaikea kirjoittaa, ja ylipäänsä julkaista. Tämä teksti on sisältää niin paljon negatiivisia sanoja, että hirvittää!  En kuitenkaan halua valehdella, ja kertoa asiat niin kun ne ovat. Ja tämä postaus on ollut luonnoksissa kohta kaksi viikkoa!

Sulhasen puku.
Asia, joka on aiheuttanut varsinkin minulle harmaita hiuksia, ja ihan mielipahaa.
Meillä molemmilla oli kuitenkin tiedossa, mitä haluamme.

Turussa on kolme pukuvuokraamoa. 
Yhden laskimme pois häämessuilla, kun sain kuulla, ettei heidän valikoimissaan ole, mitä haemme.

Vähän Turun häämessujen jälkeen ajattelinkin tehdä pienen kierroksen kahdessa jäljellä olevassa vuokraamossa, jotka kätevästi ovat vastakkain.

Ensin menin Lainahöyheniin. Lainahöyhenten nainen oli herttainen, hän kertoi minulle kauniisti puvuista. Harmi vaan, ettei heidän valikoimissaan ole, kun minun silmiini olevaa "pappa harmaata" versiota saketista. ja kehotti tulla uudelleen, maaliskuussa. Helmikuu on kiireempää sesonkia vanhojen tanssien takia. Enhän mä sitä tajunnut, omista tansseista kun on kohta 10 vuotta.... Sain vielä mukaan esitteen, jossa on kerrottu pukujen hinnat.

Näistä kehdasta vuokraamosta saat kyllä puvun, jos ei kaipaa extra kapeaa, tai muuta kun mustaa. Tai sitä perinteistä harmaata, ei kiiltävä.


Jatkoin siitä tien toiselle puolelle olevaan Top in hair & Costume:en. 

Tästä olin saanut itse asiassa suosituksenkin. Vähän skeptisillä mielin ylitin kadun, parturi ja pukuvuokraamo samassa tilassa. Noh, annoin mahdollisuuden. Minua oli kyllä varoitettu, että parilla on vähän "omanlainen" tyyli vitsailla.
No, minua katsottiin vähän kun "halpaa makkaraa" kysyttiin, mitä teen siellä kiireisempään aikaan, hintoja ei osattu kertoa, käskettiin tulla uudelleen maaliskuussa.
No arvatkaa mentiinkö?
Ei todellakaan. Ja, kyllä olen jakanut tätä töykeää asiakaspalvelua ihan töissäkin.

Heidän valikoimista en osaa sanoa mitään, koska sitä minulle ei näytetty tai kerrottu.



No, ei siitä sen enempää, paitsi kerroin kokemukseni O:lle. Häneltä sain vastauksen sekunnin sadasosassa. Me mennään Helsinkiin.
Ja niinhän teimme.

Miten se reissu sitten meni? 


Ihan hyvin. O:n silmin.
Olen vieläkin aika pöyristynyt. Meille sattui palvelijaksi niin itsestään epävarma myyjä. Ja minä suulaana sanoin tietenkin oman mielipiteeni.
Ja edelleenkin minua pelottaa, minkä pituiset housut O saa! Vähän ehkä se hihan mittakin mietityttää.... Varsinkin, kun myyjä ei tiennyt saako niitä pidennettyä.


Kyllä, tiedän että nyt on kapeat ja lyhyet housut muotia, mutta joku raja! Saketti on minun silmin niin arvokas puku, etteivät housut kyllä saa istuessa olla capri mittaiset. 


Ja totta puhuen mä en ole kyllä tyytyväinen. Pukuun olen, mutta pelkään missä mitassa se meille tulee. Ja hääviikolla en halua mitään stressiä muutenkin kiireeseen aikatauluun. 


Minun tekisi mieli mennä vielä Helsinkiin, siihen toiseen, uudempaan vuokraamoon kyselemään ja katselemaan, ehkä sovittamaan.
Nään oikeasti painajaisia siitä puvusta.
O, jos luet tämän, anteeksi, en vaan voi mitään itselleni. 


Ainiin, ja kun olen pikkuisen pilkun viilaaja ja etiketin noudattaja näissä miesten puvuissa. pelottavan paljon sitä taskuliinaa tyrkytetään, vaikka kerrotaan että on viehe.
Miehen sydämen puolelle ei mahdu kun yksi asia. EI molempia.


Piece and love.
Taas on olo, että jotakin pesää sohaisin?

Mitenkäs muiden puvut?

torstai 9. maaliskuuta 2017

kutsuja kutsuja



Viikonloppuna vietettiin parisuhdeaikaa, lähdettiin perjantaina töiden jälkeen kohti Vantaata, ja Flamingoa. Lauantai aamupäivä ja iltapäivä oli puolestaan omistettu häille kaiken parisuhdeihanuuden keskellä.
Aamu alkoi hotelliaamupalan ja pienen itkupotku-raivareiden saattelemana kohti Helsinkiä ja Fredrikinkatua.  Meillä oli sovittu papershopissa treffit Midoran kanssa ennen 11, ja kaupan virallista aukeamista.


Meidän eteen annettiin kansiollinen mitä erilaisempia, ja kauniimpia kutsuja, ja kyseltiin mitä ollaan ajateltu.




Aloitettiin katselemaan kortteja periaatteella, tämä olisi kiva, tätä emme halua.

Kerroin kaikki, ehkä vähän villimmätkin ideat mitkä bongasin mallikutsuista, ja ne nyt lähtevät kokeiluun. Toivotaan että onnistuu.


Me päädyttiin pohjaan, joka sopii meidän teemaan. Kutsukorttiin tulee pieni painatus teeman mukaisesti. Kutsu tulee olemaan yksiosainen ja siihen toivottavasti saadaan pieni yksityiskohta teemavärissä mukaan. Kuoret ovat yhden teemavärin mukaiset.
 Enempää en halua kertoa, ennen kun kutsut ovat vierailla. 



Vielä, kun O saisi aikaiseksi tehtyä sen sähköpostin, voisimme lähettää tekstin eteenpäin, ja saisimme nähdä ensimmäisen malli kappaleen. En millään malttaisi odottaa! Olen niin innoissani näistä kutsuista! 



Ja miten helpolla saammekaan oman näköiset, teemaan sopivat kutsut! Totta puhuen minun aika ja innostus ei tässä kohtaa riittäisi kutsujen väsäämiseen.


Ja psssst. Jos kutsut on vielä vaiheessa, kannattaa laittaa ideansa sähköpostilla info@papershop.fi  ja/tai ehdottaa aikaa tapaamiselle. Papershop ja Midora tarjoaa edelleenkin teille kutsuista -10% alen!


Ensimmäinen postaus aiheestä löytyy täältä.



Blogihiljaisuus loppuu. Meillä on vihdoin toimiva netti! Kuukauden kiukuttelin netin kanssa, joka vaan pätkii, eikä toimi alkuunkaan!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Harmaita hiuksia


Hiukset. Ne aiheuttavat itsessään minulle harmaita hiuksia. Hiukset pitäisi olla yksi asuste, mutta mitä jos vaihtaa mielipidettään useimmin kun sukkia, ja miettii jos joskus kadun kampaustani?  Ja varsinkin, kun minä en omista mitään sileää rotan häntää...

Mikä hiuksissani sitten mättää? 

Kaikki! Ainakin välillä.Tämä menee nyt ehkä liikaa kauneusaiheiseksi, mutta kaipaan vertaistukea! Ja haluan kunnolla pohjustaa aihetta teillekin, minkälaisiin hiuksiin sitä kampausta lähdetään tekemään.



Tällä hetkellä on oma, monen vuoden takainen luottokampaaja on äitiyslomalla, juuri kun pitäisi alkaa miettimään sitä täydellistä hiusväriä.
Tiedättekö, miltä tuntuu etsiä uutta kampaajaa? Olo on taatusti samanlainen kun pyörisi Tinderissä, jatkoon, ei todellakaan jatkoon, ehkä. 

Kuuntelet huhuja, ihmisten kokemuksia, kuvia, etsit tietoa googlesta ja vähän facebookistakin. Silmät ovat kysymysmerkkinä, ja ajatukset harhailevat. Et vaan osaa päättää.



Hiusväri häissä on suuri kysymysmerkki. Mulla on hetken ollut kevyesti liukuvärjätty kuontalo, pidän siitä hirmuisesti, mutta en ole vielä löytänyt yhtään kuvaa kampauksesta, jossa on liukuvärjäys ja jossa hiukset on kiinni. Olen aina unelmoinut, että naimisiin mentäessä mulla olisi tummat hiukset kiharalla, auki ja toisella puolella kiharrettuna. Hiuksillani tämä on sula mahdottomuus. Tai ei mahdottomuus, mutta jos on kostea ilma, mun hiukset on pörröiset kun mikäkin, ja se vasta harmittaisi katsoa hääkuvia jälkeen päin. Niin kovia aineita ei ole, että nämä kiehkurat kosteassa ilmassa pysyisi kauniina.
Kuvat puhukoon puolestaan.


Tältä mun hiukset näyttää kuivana, ei laitettuina ja harjattuina. 
Kuvassa oikea pörröisyys ei pääse "oikeuksiinsa".



Tykkään ja joskus olenkin hiuksieni kanssa, jotka on just pesty, eikä harjattu. Silloin kihara on kaunista, eikä tuollaista pörröistä. Tämä on kyllä vaatinut pari hassua mömmöä, että kiharat pysyvät päivän.
Ja tässä hiukset näyttävät taas pörröisiltä.

Jotta kiharat ovat selvät ja mielestäni kauniit, nekin tarvitsevat osakseen monenlaista "tököttiä".

 

Jos taas haluan, että hiukseni näyttää tältä.



Joudun käyttämään siihen kaikki nämä mömmöt, ja aikaa tunnin verran. Ja hiuksethan pitää pestä edellisenä päivänä. Ensin hiukset on suoristettu, ja sitten kiharrettu, fiksua!








Ilman näitä kahta en tulisi toimeen. Ainakaan rakasta suoristusrautaani!


Yleensä viipotan maailmalla pikku myyn näköisenä, hiukset nutturalla, nykyään olen niin huono suoristamaan niitä. Vielä muutama vuosi sitten tein sen lähes joka päivä.





Juurikasvu oli ennen kampaajaa korviin asti, viime kampaamo käynnistä kun aikaa on kulunut nelisen kuukautta.

Kaksi viikkoa olen tuskaisesti etsinyt Pinterestistä kuvia eri hiusväreistä.

Toiveissa oli saada täydellinen hiusväri, ainakin vähän lähemmäksi sitä. Ja siinä sitten pysytään elokuuhun asti. 



Miten minun kampaamo tuskani päätyi?
Valitsin työpaikkani yläkerrassa olevan kampaamon, ja kampaajan jonka tiesin nimeltä ja olimme valmiiksi moi-tuttuja.

Hiukset on päässä, ehkä asteen liian vaaleat näin aluksi ainakin, ja kuulemma keskeneräiset, parin käynnin jälkeen ne on täydelliset. Sitä odotellessa.



Tämä vieraissa käyminen sujui siis hyvin. Vaikka odottaessa aikaani tuskailin, miten kamalalta pettäminen tuntuu, kun kampaajan vaihtokin tuntui jo tältä. Ja minulla oli syyni pettää vakikampaajaa.

Seuraavaksi esittelen lopputuloksen, ja millaisia ideoita mulla on kampaukseksi.


Onko täällä muita jotka kamppailee täydellisen hiusvärin kanssa?
Tai morsiamia, joilla on luonneonkirahat, pörröiset hiukset?
Otan kaikki konstit vastaan suurella ilolla! 


ps. Viikonloppuna mennään juhlistamaan meidän vuosipäivää, miettimään meidän kutsuja ja hakemaan toivottavasti O:lle puku!