Häämatka haaveita

Aihe, jota en ole valaissut blogissa vielä ollenkaan, koska tämän kohdalla on ollut iso kysymysmerkki. Välillä kysymysmerkki katoaa, kaikki on selvää.  Seuraavana päivänä se kasvaa kasvamistaan, ja kumpikaan ei osaa päättää mitään.

Meidän ei ole tarkoitus lähteä matkalle heti häiden jälkeen, vaan vasta lähemmäs vuoden päästä. Ensi kevättalvena. Häämatkan haluamme olevan myös kerran elämässä tehtävä matka, jotain hienoa, nähdä paikkoja jota emme ehkä muuten näkisi, ja johon emme normaalisti lähtisi.
Tiesimme, että haluamme lähteä kauas. Ja omatoimisesti.

Ensimmäinen haave meillä molemmilla oli Bora Bora.  

Kalliin hintalapun takia tämä vaihtui aika nopeasti Tahitille. Ranskan Polynesiaan, Tyynelle Välimerelle matkahaaveemme siinsivät vielä talvellakin.

Häämatkaa emme laske budjettiin, ja tiesimme että tuo reissu tulisi maksamaan. Osa syy siihen, että lähtisimme vasta ensi vuonna, on se että saamme säästettyä lisää rahaa häämatkalle.  O:lle ei ole kertynyt myöskään lomaa, kun nafti viikko, joten hän joutuisi ottamaan pitkän omakustanteisen loman, jos olisimme tänä vuonna lähtenyt pidemmälle.  

Tahiti jäi laskusta pois, koska melkein jokainen matkanjärjestäjä sen lyttäsi. Ja me aloimme tarkemmin googlettemaan. Tahitin hintataso on erittäin korkea. Ja suurimmaksi ongelmaksi muodostui mun korvat. Olen hyvin herkkä lentämisen suhteen, tai korvani ovat. Ne alkavat särkeä niin kovin, että väännän laskussa itkua. Ja seuraavakin päivä menee täysin kuurona. Tähän olen kokeillut Duactia, avaavia suihkeita, lentoon tarkoitettuja korvatulppia. Mistään en ole vielä kunnolla saanut apua.  Tahitille piti lentää muutamalla välilaskulla, ja viimeinen lento pitäisi tehdä pienkoneella. Ei kiitos.

Kuvien perusteella olisihan tuo ollut kaunis paikka. Mutta olisiko Tahitilla ollut muuta, kun kaksi viikkoa aurinkoa?
Tyynellä merellä olisi ollut muitakin paikkoja, joita mietimme Australia ja Uusi-Seelanti, pari viikkoa kenguruiden seurassa. Miksi tuo paikka on niin vaikea päättää?
Virallinen häämatka on vielä mietintämyssyssä,  varasimme pienen miniloman heti häiden jälkeen Prahaan. Kaupunkiin, jota molemmat rakastamme. Odotan jo romanttista piknikkiä Petrinin kukkulalla punaisten kattojen yllä.

Ja tuon tulevan aviomieheni tunnen sen verran hyvin, ettei siitä tule kyllä mikään löhöilyloma, vaan ihan kunnon aktiivia on luvassa. Nimimerkillä, vuonna 2015 ensimmäisenä Praha päivänä kävelemistä tuli semmonen 24 kilometriä, ja noin kahdeksan rakkoa!
Laitampa tähän fiiliksiä meidän viime reissusta. Enjoy!